Tom Sawyer: Koulupojan historia

By Mark Twain

Page 0

...TOM SAWYER

Koulupojan historia


Kirj.

MARK TWAIN


Suomensi --a --ll



K. E. Holm, Helsinki, 1879.

Helsingin Kirjapaino-Yhtiön kirjapainossa.






ENSIMÄINEN LUKU.


"Tom!"

Ei vastausta.

"Tom!"

Ei vastausta.

"Alkaapa...

Page 1

...hyvä Jumala, -- hän on sisar vainaajani lapsi,
poika parka, ja minulla ei ole sydäntä piiskata...

Page 2

...suututti vähin tuo, että hänen älykkyytensä oli joutunut
häpiälle, vaan hän iloitsikin siitä, että Tom oli...

Page 3

...liikahti
toinenkin, vaan ainoasti sivulle ja kierrellen. He katselivat toisiansa
kasvoista kasvoihin, silmästä silmään koko ajan.

Vihdoin sanoi...

Page 4

...sekä tuhalla
että kunnialla. Kohta sai tämä sekamelske jonkunlaisen muodon ja
tappelu-tuoksun läpi nähtiin Tommi istuvan kahanreisin...

Page 5

...pelasivat
pois leikkikapineitaan keskuudessaan, riitelivät, pieksivät toisiaan
ja heittivät kuperkeikkaa. Hän muisti että vaikka kaivolle ei ollut
kuin...

Page 6

...höyrylaivaa. Kun hän tuli lähemmäksi
hiljenti hän vauhtiansa, asettui keskelle tietä, kallistui oikealle
puolelle ja höyrysi, tehden...

Page 7

...ja tyystisti. Luullakseni ei
tuhannessa ja tuskinpa kahdessa tuhannessa pojassa, löytyy yhden yhtä,
joka olisi mies tekemään...

Page 8

...paikalla.




KOLMAS LUKU.


Tom näyttäysi nyt täti Pollylle, joka istui ikkunassa eräässä
iloisessa kartanon puolella olevassa huoneessa, joka...

Page 9

...olisivat
ottaneet osaa tappeluun -- se soveltui paremmin noille alhaisille
-- vaan istuivat yhdessä korkeammalla paikalla, sieltä...

Page 10

...nuhteita, siitä että hän oli
heittänyt Sidiä savipalleilla, vaan nämä ei näyttänyt liikuttavan häntä
ollenkaan. Hän koetteli...

Page 11

...Näin uneksiessaan tuli hän semmoiselle mielenalalle,
että hänen piti yhä nieleksiä, sillä hän oli aivan pakahtumaisillaan,
ja...

Page 12

...pieni, aaveen kaltainen haamu kiipesi
lauta-aidan yli ja kiiti pimeässä tiehensä.

Vähän sen jälkeen, kun Tom, joka...

Page 13

...oikea Barlow", ja
se oli juuri jotakin käsittämättömän suurta, vaikka se on -- ja
ehkä aina tulee...

Page 14

...aina --
tehokkaimmista syistä. Kirkon penkit, jotka olivat toppaamattomat ja
korkeilla selkälaudoilla, voivat sisältää noin kolmesataa henkeä;
rakennus...

Page 15

...välttämätön, kuin nuotti-vihko on
yksin-laulajan kädessä, hänen laulu-lavalla ollessansa -- vaikka
_miksi_ on tietämätön, sillä ei kumpikaan...

Page 16

...vieryivät sen yli. Vieraat asetettiin istumaan kunniaistuimelle,
ja niin pian kuin herra Valter oli lopettanut puheensa,...

Page 17

...kalvasi kova kateus, varsinkin harmitti niitä, jotka nyt
kovin myöhään havaitsivat edistäneensä tätä vihattavaa kunniaa niin,
että...

Page 18

...me kunnioitamme ja rakastamme
ahkeroita pieniä poikia. Varmaankin tiedät sinä Vapahtajan kahdentoista
opetuslapsen nimen. Etkös tahtoisi sanoa...

Page 19

...myöten ylöspäin, kunnes tuli vissille korkeudelle, jossa se
pani erinomaisen painon korkeimmalle sanalle ja alkoi sitten...

Page 20

...kärpänenkin kourassa. Hänen tätinsä keksi tämän tempun
ja pakoitti hänet päästämään sen.

Pappi luki tekstinsä ja piti...

Page 21

...päälle! Tästä syntyi
surkea ulina ja koira kiiti pitkin käytävää yhä ulisten; hän juoksi
kirkon poikki, alttarin...

Page 22

...vennytteliin, nousi
puoleksi istumaan ja katsoa töllötti avoissa suin Tom'ia. Tom jatkoi
ähkimistään. Sid sanoi:

"Tom!" Mikä sinua...

Page 23

...sinä kaikintavoin runnella minun vanhaa sydäntäni."

Hampaan ottokone oli valmis. Vanha rouva sitoi toisen pään hampaasen
toisen...

Page 24

...Minä en maksaisi mädännyttä puolukkaa koko sieni-vedestä."

"Et maksaisi! Oletko koskaan koetellut sitä?"

"En minä, vaan Rob...

Page 25

...viskataan kissa heidän perästänsä ja
sanotaan: piru seuratkoon ruumista, kissa seuratkoon pirua, käsnät
seuratkoot kissaa, _minä_ olen...

Page 26

...sisään, samoin kuin se, jolla todellakin on kiiru. Hän pisti
hattunsa naulaan, ja juoksi paikallensa asianomaisella...

Page 27

...minut tuohon."

Tom piirsi tunti-lasin, jonka päällä oli täysikuu, oljet jalkoina ja
käsinä, oikeassa kädessä mahdoton auringon...

Page 28

...tai jotakin hauskuttavaa työtä,
lyhentääksensä pitkiä tuntia. Hänen kätensä vaelsi taskuun, ja muotonsa
kirkastui kiitollisuuden tunteesta, joka...

Page 29

...oli asettaunut heidän viereensä. Hän
oli katsellut suurimman osan heidän näytöksestään, ennenkuin hän tuli
osalliseksi siihen. Kun...

Page 30

...milloinkaan, en milloinkaan, minä vakuutan sen. Nyt, Becky."

Hän käänsi pois kasvonsa. Tyttö kuukistui ujosti pojan...

Page 31

...eikä tullut tänään enää kouluun.
Becky alkoi jo kumminkin epäillä. Hän juoksi ovelle vaan Tom'ia ei
näkynyt....

Page 32

...suurilla lakeuksilla tuolla kaukana
Lännessä, ja kaukaisessa tulevaisuudessa tulla takaisin, suurena
päälikkönä, koristettuna höyhenillä ja kauheasti maalattuna,...

Page 33

...kuin mahdollista ja huusi:

"Kuoppa-mato, Kuoppa-mato, vastaas minun kysymykseen!
...

Page 34

...kaatui.

"Nyt," sanoi Joe, nousten ylös, "täytyy sinun antaa tappaa itsesi: Se
on oikeus."

"Vaan enhän minä voi...

Page 35

...puolitoista Englandin peninkulmaa kauppalasta. Sen
ympärillä oli huono, rapistunut puuaita, joka paikkapaikoin kallistui
sisään, toisissa taas ulospäin,...

Page 36

...vetoa siitä. Ole nyt vaan hiljaa. Hän ei ole mies meitä
löytämään. Luultavasti tavallisuuden mukaan humalassa...

Page 37

...pistää. Yht'äkkiä
riipasi tohtori itsensä irti, sieppasi Williams'in haudan raskaan
päälaudan ja löi Potters'ia sillä niin että...

Page 38

...päin, minä lähden tälle haaralle. Joudu nyt
vaan, äläkä jätä minkäänlaisia jälkiä jälestäsi."

Potters läksi kulkemaan edelleen,...

Page 39

...-- se pitää meidän tehdä -- vannoa,
ett'emme puhu tästä mitään."

"Siihen minä suostun, Huck. Se on...

Page 40

...kuiskasi Huckleberry.
"Pilkistäs, Tom!"

Tom totteli, vavisten pelvosta, ja pilkisti raosta ulos. Hänen
kuiskutuksensa tuskin kuului, kuin hän...

Page 41

...viikkoa takaperin eräs
vieras koira oli käynyt puoliyön aikana ulvomassa Johnny Millers'in
kartanon ympärillä; ja että yölepakko...

Page 42

...enää voi koveta. Hänen kyynäspäänsä painoi
jotakin kovaa esinettä. Pitkän ajan kuluttua muutti hän verkalleen ja
surullisesti...

Page 43

...hän! "en, niin totta kuin olen
tässä, ole tuota tehnyt."

"Kukas sitä on sanonut?" kuului eräs ääni.

Tämä...

Page 44

...Mitä sinulla on kerrottavaa?"

Maailma musteni Tom'in silmissä. Vaikea on sanoa, mitä nyt olisi
voinut tapahtua, vaan...

Page 45

...ja
koppikeppi jäivät unohduksiin, sillä näistä ei ollut enää hauskutusta.
Tätiä alkoi huolettaa; hän alkoi tukkia Tom'ille...

Page 46

...sisältöä ja kovin paljon järjettömiä poikkeuksia. Niin alkoi
hän miettiä kaikenlaisia pelastuskeinoja, ja päätti tästä lähin...

Page 47

...asetti asian uuteen
valoon, joka oli julmuus kissaa kohtaan, saattoi myöskin olla julmuus
poikasta kohtaan. Hän alkoi...

Page 48

...syyttäkööt häntä seurauksista -- miks'eivät tekisi sitä?
Mikä oikeus oli turvattomalla valituksiin? Niin, he olivat viimein
pakottaneet...

Page 49

...lautta jonka he aikoivat ryöstää.
Jokaisella piti olla onget ja siimat mukanansa, ja semmoisia tavaroita,
joita he...

Page 50

...Vasemmalle, vasemmalle! _Nyt_ poikaseni! Ja valmiit olimme!
Suoraan eteenpäin!"

Lautta kulki hiljalleen keskelle virtaa: pojat käänsivät nokan...

Page 51

...kun olen kokenut, tahdon paljoa ennemmin olla
meri-rosvona."

"Nykyaikana, ymmärrätkös," sanoi Tom, "ei kansa juuri enää pidä
erakoista,...

Page 52

...oikeat tunnonvaivat.
He koettivat poistaa niitä sillä, että muistuttivat omaatuntoansa
siitä, että he monta monituista kertaa olivat...

Page 53

...hetkellä. Eräs matkia-lintu istui juuri
siinä puussa, jonka alla Tom oli, ja koetti innostuksella matkia
kaikkia naapuriansa;...

Page 54

...joka tunti, joten päivä kului niin, että
ilta-rupeama oli jo melkein puolessa kun tulivat tuli-sijoillensa.
He olivat...

Page 55

...kun saisin
tietää, kuka se on."

Pojat kuuntelivat ja pitivät joella liikkujia aina edelleen silmällä.
Yhtäkkiä lensi Tom'in...

Page 56

...virralta
kahlata, jonka tähden hän heittäysi uimaan, varmana siitä, että hänen
voimansa riittäisivät viimeiselle sadalle kyynärälle. Hän...

Page 57

...en minä
enää häntä näe tässä maailmassa, en kuunaan, en kuunaan, halveksittua
poikaparkaani!" Rouva Harper huokasi, ikään...

Page 58

...kiitos oli
Pyhäaamuna tehtävä heidän edestänsä. Tom kauhistui.

Rouva Harper sanoi nyhkien hyvää yötä ja kääntäysi lähtemään....

Page 59

...huudahti Tom, ja astua koikahutti leiriin
teaterimaisilla askeleilla.

Uhkea aamiainen oli kohta valmistettu läskistä ja kaloista, ja
kun...

Page 60

...sitä.
Kyyneleet eivät olleet kaukana. Huck oli myös alakuloinen. Tom oli
alakuloinen, vaan ei tahtonut näyttää sitä...

Page 61

...saatte odottaa hiiden kauan, siinä on
perä."

Huck meni pois surullisena, ja Tom seurasi häntä silmäyksillänsä,
samalla kuin...

Page 62

...ei tekisi sitä!"

"Jeff Thatcher! Hän! Hän nyt kaatuisi jo toisesta luihauksesta. Antakaa
hänen vaan koettaa; niin...

Page 63

...hiljaa, huomaavasti odottaen. Tulen valon ulkopuolella oli
kaikki peitetty yön pimeyteen. Nyt tuli väräjävä valonsäde joka...

Page 64

...ajattelemattomia nuorukaisia, niinkuin heidän ikäisensä
ainakin, ja he eivät olleet valmistauneet sadetta vastaan. Tässä
oli syytä kyllä...

Page 65

...ottaneet tukan
koko tuolta kuudelta sukukunnalta. Me annamme heidän tupakoida, puhella
ja kerskua, kosk'emme tässä silmänräpäyksessä ai'o...

Page 66

...seisahtuivat vähän porstuaan kuiskaen puhelemaan tuosta
surullisesta tapauksesta. Vaan kirkossa ei kuulunut minkäänlaista
kuisketta; sisällä ei häirinnyt...

Page 67

...katsellen ympärillensä tuota kateellista nuorisoa, ja tunnusti
sydämessänsä, että tämä oli hänen elämänsä juhlallisin hetki.

Kun petetyt...

Page 68

...aina. Minä olen iloinen siitä, että sinä
edes unissasi vaivasit itseäsi kanssamme."

"Niin, ja minä uneksin, että...

Page 69

...olisi voinut tarkemmin kertoa sitä,
jos olisit nähnytkin! Ja sitten, mitä? Jatka, Tom."

"Sitten oli minusta, kuin...

Page 70

...muuta kuin alkoivat; sillä tätä seikkaa, johon aineet
hankittiin heidän kuvitusvoimastansa, ei voinut toivoa niin pian
loppuvaksi....

Page 71

...merkit teeskennellyllä ilolla ja jatkoi puhettaan edelleen,
vaan nyt ei huvimatka enää innostuttanut, eikä muukaan. Hän...

Page 72

...ja hänen intonsa laimeni,
totisuus ja hajamielisyys seurasi ja viimeksi synkkä-mielisyys. Pari
tai kolme kertaa pörhisti hän...

Page 73

...tullut
ajatelleeksi."

"Voi, hyvä lapsi, sinä et ajattele koskaan. Sinä et ajattele koskaan
muuta kuin omaa etuasi. Sinä...

Page 74

...siitä, jos se oli
valhe tai ei. Minä en tahdo katsoa."

Hän ripusti takin paikoillensa ja viipyi...

Page 75

...sen "anatomia" -- ei antanut
hänelle minkäänlaista selitystä; sentähden alkoi hän selata kirjaa.
Hän tapasi paikalla kauniin...

Page 76

...aivan
varma siitä. Kun kaikki oli muodostunut pahimmalle kannalle, teki hänen
mielensä nousemaan ylös ja ilmoittamaan Alfred...

Page 77

...sanomatta ankarimman selkäsaunan
kun Herra Dobbins kuunaan oli antanut ja kuuli myöskin väliä pitämättä
tuon lisätyn julmuuden,...

Page 78

...jotka eivät ottaneet osaa näytökseen.

Näytös alkoi. Eräs pieni poikanulikka nousi ylös ja lausui ujosti:

...

Page 79

...Kuvitusvoima vaikuttaa ja kuvaa ruusunkarvaisia ilon-kuvia. Hengessä
näkee muodin la'ilta hallittu kaunotar...

Page 80

...olennoista, joita nuoret ja
romantilliset ihmiset mielessänsä kuvailevat kuleksivan
...

Page 81

...naiselta Lännessä," vaan ne ovat tarkoin ja kaikin puolin
koulutyttö mallin mukaan, ja siis paremmat kuin...

Page 82

...kivun. Se oli
kuin koi, yhtä pitkällinen kuin kipeä.

Sitten tuli tuhka-rokko.

Kaksi pitkää viikkoa makasi Tom vankina,...

Page 83

...saattoi hänelle alituisen horkan. Hän kutsui Huck'in yksityiselle
paikalle puhelemaan asiasta. Ehkä tämä saattaisi hänelle vähän
huojennusta,...

Page 84

...muut haltiattaret näyttäneet pitävän mitään tuosta onnettomasta
vangista.

Pojat tekivät mitä olivat tehneet useita kertoja ennenkin --...

Page 85

...kalvakkana ja kuihtuneena, ujon ja
toivottoman näköisenä, asetettiin hänet niin, että kaikkein uteliaiden
silmät voivat tuijottaa häneen....

Page 86

...olitte?"

"Niin lähellä kuin nyt olen teitä."

"Olitteko te piilossa?"

"Olin."

"Missä?"

"Jalavain takana, jotka ovat haudan vieressä."

Indiani-Joe värähti tuskin...

Page 87

...ja onnistuikin tavallansa,
niinkuin nämä herrat tavallisesti onnistuvat. Hän nimittäin pääsi
"jälille." Vaan "jälkiä" ei voi hirttää...

Page 88

...-- kuka hyvänsä voi sinulle sanoa sen. Etkö sinä ole koskaan
nähnyt semmoista, Huck?"

"En, muistaakseni."

"Oh, kuninkailla...

Page 89

...yksinäni kuin ennen."

"Et suinkaan, sinun pitää muuttaa luokseni asumaan. Nouskaamme nyt ylös
ja alkakaamme työmme."

He työskentelivät...

Page 90

...koko onnettomuus. Meidän täytyy
lopettaa koko työ. Me emme voi koskaan tietää aikaa tismallensa, ja
paitsi sitä...

Page 91

...aikoivat hakea työ-aseensa. Tom oli hyvin innokas
pääsemään kummitus-huoneesen; Huck'in mieli ei näyttänyt ollenkaan
tekevän sinne ja...

Page 92

...tehdä aarteita etsiessä.

Kun he tulivat kummitushuoneelle, tuntui heistä tuo kuoleman
hiljaisuus, joka vallitsi siellä auringon helteessä,...

Page 93

...noilta saakelin poikanulikoilta, jotka leikittelivät tuolla
kukkulalla koko illan aivan nokan edessä."

"Nuo saakelin poikanulikat" vapisivat kuin...

Page 94

...kylliksi,
tekemään puoli tusinaa poikia rikkaiksi! Tuo oli kaivaa aarteita
onnettarien johdannolla -- siinä ei ollut epäiltävää,...

Page 95

...naristen
ylös tikkaita -- hätä herätti poikain päätösvoiman -- he olivat
juoksemaisillaan koppeliin, kun kuulivat lahoneitten puitten...

Page 96

..."tuhansien" mainitsemista mielikuvituksen
käyttämänä puheen partena, ja että tämmöisiä summia ei löytynyt
maailmassa. Hän ei uskonut sadan...

Page 97

...numero
kakkonen, jota etsimme."

"Niin minäkin luulen, Tom. Mitä ai'ot nyt tehdä?"

"Annapahan olla."

Tom mietti hetkisen. Sitten sanoi...

Page 98

...joka silmänräpäyksessä odottaen jotakin tapahtuvan, joka estäisi
hänet hengittämästä. Siihen ei olisi tarvittu paljon, sillä hän...

Page 99

...sinä nyt sinne takaisin, ja vartioit
siksi, vai miten?"

"Sanonhan minä jo tekeväni sen, ja minä teen....

Page 100

...on hänellä melkein jokapäivä -- suuret ko'ot. Hän tulee
kauhean iloiseksi, kun saa meidät luoksensa."

"Oi kuinka...

Page 101

...korkeita vaan kapeampia solia, sillä Mc. Douglaan luola ei ollut
muuta kuin lavea labyrinti sinne tänne...

Page 102

...kissa miesten perästä, avojaloin ja päästi heidät niin paljon
edellensä, että olivat aina juuri näkyvissä.

He kulkivat...

Page 103

...kaupunkilaiset
oli katsojina! Pieksettäväksi! -- ymmärrätkö sinä? Hän ennätti kuolla.
Vaan leski saa maksaa sen?"

"Oh, älä tapa...

Page 104

...jotakin omalla tunnolla, koska hän noin
käyttäytyy!" sanoi vanhus. "Sano ulos, mitä sinulla on sanottavaa,
täällä ei...

Page 105

...etsimään metsistä. Poikani menevät nyt heidän joukkoonsa.
Olisi hyvä jos tietäisimme, minkänäköisiä nuo roistot ovat --...

Page 106

...taaskin hassusti hairahtunut! Hän koki niin paljon kuin
mahdollista vanhukselta salata sitä, kuka tuo Espanialainen oikeastaan
oli...

Page 107

...lesken porras-puilla, oli hän heittänyt sen luulon, että
tuo kapakasta kuletettu nyytti oli aarre. Kumminkin oli...

Page 108

...meillä," sanoi rouva Harper, joka alkoi näyttää
levottoman näköiseltä. Selvä hätä näkyi nyt täti Pollyn muodolla:

"Joe...

Page 109

...oli aina jonkun etsijän
kynttilä.

Kolme surullista päivää kului, ja kauppala vaipui toivottomaan tilaan.
Kellään ei ollut halua...

Page 110

...lähteelle, jonka reunat olivat kaunistetut välkkyvillä
jääkukkais kiteillä. Lähde oli keskellä luolaa, jonka seiniä kannatti
paljous monen...

Page 111

...kuuluu niin kamalalta," sanoi
Becky.

"Kyllähän se kuuluu kamalalta, vaan paras on kumminkin huutaa; _voisi
tapahtua_, että kuulisivat...

Page 112

...hänen huulillensa hymyily. Tuo rauhallinen muoto rauhoitti
ja vahvisti hänen omaakin sieluansa, ja hänen ajatuksensa kulkivat
edellisiin...

Page 113

...oli ehkä pimeä -- luuletko heidän kumminkin
huomanneen, ett'emme olleet mukana?"

"En tiedä. Vaan kaikissa tapauksissa kaipaa...

Page 114

...ja he läksivät liikkeelle. Tom, edellä,
pitäen nuora-kerää kädessänsä eteenpäin haparoidessansa. Kun he
olivat kulkeneet eteenpäin noin...

Page 115

...muuttunut milt'ei valkeaksi. Kauppalan
asukkaat menivät levolle, surullisina ja toivottomina, Tiistai iltana.

Puolen yön aikana alkoivat kellot...

Page 116

...hetkisen jalkeella Torstaina, kävi kaupungilla
Perjantaina, ja Lauantaina oli hän entisissä voimissaan, vaan Becky ei
jättänyt huonettansa...

Page 117

...veitsi oli katkennut. Vaan,
jos ei tällaista kivi estettä olisi ollutkaan, niin oli työ sittenkin
turhaa, sillä,...

Page 118

...Tom sanoi luulevansa, ett'eivät he olleet kertoneet eräästä
asiasta, ja se oli juuri siitä asiasta, kuin...

Page 119

...kapineita, joita he kutsuvat tulitikuiksi. Usko, jos
tahdot, niin toivoin, viimeksi kuin kävin tuolla, monta kertaa,...

Page 120

...He menivät etemmäksi, kääntyivät
Tom'in toiselle solalle ja kulkivat sitä, kunnes tulivat jyrkäykseen.
Kynttilät ilmaisivat nyt sitä,...

Page 121

...ja huudahti:

"Hyvä Jumala; katso tänne Huck!"

Tällä kertaa oli se varmaankin raha-arkku, joka oli asetettu pienen
kallion...

Page 122

...nauroi.

"Vai niin, minä en ole varma siitä, poikaseni. Minä en ole varma siitä.
Etkös sinä ole...

Page 123

...on sen tehnyt, siinä
on kaikki."

"Sid, koko kaupungissa ei löydy kuin yksi ainoa henkilö, joka on...

Page 124

...vaikka useampia henkilöitä oli läsnä, joilla oli
kiintonaisissa omaisuuksissa paljon enemmän.




KUUDESNELJÄTTÄ LUKU.


Lukija saa olla aivan vakuutettu...

Page 125

...ja talrikkia;
hänen täytyi lukea läksynsä, käydä kirkossa, puhua niin siististi
ja sievästi, että oma kielensä tuntui...

Page 126

...Tom.
Ja paitsi sitä, niin pian kuin koulu aukiaa, pitäisi minun siellä
ruveta käymään; vaan sitä en...

Page 127

...toisillensa, eikä koskaan
ilmoittaa joukon salaisuuksia, vaikka hakattaisiin pieniksi kappaleiksi
ja, jos joku vahingoittaa jotakuta joukon jäsentä,...