Prinssi ja kerjäläispoika

By Mark Twain

Page 0

...PRINSSI JA KERJÄLÄISPOIKA

Kirj.

Mark Twain


Suom. Tyko Hagman


Otava, Helsinki, 1908.





SISÄLLYS:

1. Prinssin ja kerjäläispojan synty.
...

Page 1

...myös. Siinä oli
ensiksikin kehä lujista palkeista, joiden välissä oli vahvaa ainesta,
kaikki päällystetty muuriseoksella. Palkkien päät...

Page 2

...päälle ja jakoi siitä
asianomaiset selkäsaunat.

Ei, Tomin elämä kävi mukiinsa, erittäinkin kesällä. Hän kerjäsi juur
niin paljon...

Page 3

...hänessä.

Hiljaisuudessa, vähitellen oli Tom järjestänyt itselleen oman
kuninkaallisen hovin! Hän oli prinssi; hänen erityiset toverinsa olit
henkivartioita,...

Page 4

...matka, minkä hän koskaan oli kulkenut
tähän suuntaan. Hän pysähtyi ja mietiskeli hetken aikaa, mutta sitten
hän...

Page 5

...nähneet kuinka oikullinen joukko silloin sieppasi hatut,
päästään! Olisitte kuulleet sen riemuitsevan ja huutavan: "Kauvan
eläköön Wales'in...

Page 6

...ilman -- kuin pedot?"

"Hameen! Eikö heillä ole muuta kuin yksi kullakin?"

"Ah, hyvä armollinen herra, mitä...

Page 7

...ja seisahtuivat
vieretysten erään suuren peilin eteen, ja mikä ihme! silloin ei
näkynytkään mitään muutosta tapahtuneen! He...

Page 8

...perästäpäin suurelle kentälle, jossa oli vain muutamia
hajallisia taloja ja eräs mahtava kirkko. Hän tunsi tämän...

Page 9

...sen
valtaistuimen perijän pyhää personaa rääkättiin alhaison käsissä ja
revittiin koiran hampaissa.

Kun yö viimein teki lopun tästä...

Page 10

...eukko
ja minä pian löyämme pehmeimmät paikat hänen luissaan, tai minä en ole
rehellinen mies!"

Tämän perästä laahasi...

Page 11

...täältä eheänä. Oi, olkaa armelias
ja pelastakaa minut!"

Näin puhuen oli poika polvillaan, rukoillen yhtä hyvin silmillään...

Page 12

...totuutta, mutta minä pelkään
nyt, ettei niin olekkaan." Hän huokasi syvään, sanoen lempeällä
äänellä: "Tule isäsi luo,...

Page 13

...mutta se
näyttää kuitenkin, että hänen mielensä vain on kipeä, eikä kokonaan
sekoittunut. Miltä tuntuu teistä, sir?"

Lääkäri,...

Page 14

...oi te mahtava ja
armollinen herra; se on todellakin totta. Mutta -- mutta -- se surettaa
minua,...

Page 15

...sitä
kunnioituksen ja noudattamisen ilmettä, joka vanhan oikeuden ja
tavan mukaan hänelle tulee; hän lakkaa puhumasta siitä...

Page 16

...kuitenkin puhelu nuorten
kesken vähän kankeaksi. Kerta toisensa perään oli Tom todellakin
heittämäisillään sikseen hirveän osansa ja...

Page 17

...olisi luotsattava suuri laiva vaarallisen väylän
läpi; heidän täytyi aina olla varoillansa, eikä virka tuntunut
lapsenleikiltä. Kun...

Page 18

...jättänyt hänen molemmat suurisukuiset vartiansa kahden
kesken. He mietiskelivät hetkisen, ravistellen päätänsä ja kuljeskellen
edestakaisin lattialla; sitten...

Page 19

...enemmän kuin muut."

Hetkisen puhelun perästä vielä, jossa lordi St. John koki peitellä
virhettänsä minkä voi, kiven...

Page 20

...olit saaneet läksyksi muistaa, että prinssi oli
satunnaisesti kipeä päästään, ja että heidän tuli huolellisesti välttää
kaikkea...

Page 21

...hän sen huulilleen ja otti hyvin vakavana siitä kulauksen. Sen
perästä ojensi hän sen takaisin vartoavalle...

Page 22

...ja katso, liian
myöhään tulee se, ja minä en saa nauttia tätä ikävöittyä iloa. Mutta
joutukaa, joutukaa!...

Page 23

...Ja koska suuri
valtakunnan sinetin on hukassa, eikö tämä kelpaa? Ootko sä menettänyt
järkesi? Saat mennä! Ja...

Page 24

...tuli kaksitoista Ranskan herraa
loistavissa puvuissa, se on: valkoisissa, kullalla ripsoitetuissa
damastiröijyissä, lyhyissä, punaisissa samettivaipoissa, jotka oli
reunustettu...

Page 25

...Haastappas se hulluus vielä kerta,
jollet oo sitä unohtanut. Sano nimes. Kuka oot sä?"

Tämä ajoi veren...

Page 26

...joka painoi häntä rintaansa
vasten ja suojellen häntä omalla ruumiillaan, turvasi häntä iskuista
ja mäiskähyksistä. Peljästyneet tytöt...

Page 27

...selvältä, että hänen täytyi
jättää sikseen koko homma. Samalla kun tämä raskas ajatus kulki hänen
mielensä läpi,...

Page 28

...kyllä saavat
palkk -- --"

"Mikä sinua vaivaa?" kysyi kuiskaava ääni hänen lähellänsä. "Ketä sinä
kutsut?"

"Sir William Herbertiä....

Page 29

...kuului Cantyn
seurueeseen; hänestä piti Canty kuitenkin yhä kiinni. Prinssin sydän
sykki nyt ankarasti pakenemisen toivosta. Eräs...

Page 30

...nyt kaksi sataa vuotta on ollut haudattuna
taloryhmäin alle) Bucklesbury'iin saakka, talojen sivu ja siltain alta,
jotka...

Page 31

...tanssijain kiepottavia liikkeitä, -- samalla
seisoi pieni repaleinen, mutta oikea Wales'in prinssi julistamassa
oikeuksiaan ja kärsimäänsä vääryyttä;...

Page 32

...--

"Kuningas on kuollut!"

Kuten yhteisestä päätöksestä kallistui kaikkien päät rinnoille.
Hetkisen aikaa oltiin niin; mutta sitten pantiin...

Page 33

...kyllä esikaupunkeina, mutta
muuten jotenkin vähäpätöisinä. Se oli suljettu yhdyskunta, niin
sanoaksemme; se oli ahdas kaupunki yhdellä...

Page 34

...hävytön roisto sun isäs tai
ei, se on aivan ykskaikki; hän ei oo saava sinua lyötäväkseen...

Page 35

...katseli häntä hellästi ja säälivällä
osanotolla, taputteli lempeästi nuorekkaita poskia ja tasoitteli
takertuneita kiharoita suurella, rusottuneella kädellään....

Page 36

...jalkaansa lievästi lattiaan. Hendon
tuli tuiki hämilleen. Hän sanoi --

"Jumala varjelkoon! mikä sun on?"

"No, kaatakaa vettä...

Page 37

...viimeinen suvustaan, suvun omaisuuden ja kuolevan nimen
perijä. Isäni oli hänen holhoojansa. Minä rakastin häntä ja...

Page 38

...Kun
kuningas oli lopettanut, sanoi Miles itsekseen --

"Mikä kuvitusvoima hällä onkin! Totisesti, tämä ei ole mikään
tavallinen...

Page 39

...hänen huhutun nimensä, ennenkun
suoraa päätä pakeni pois, ja Ranskan kuninkaan asia oli mennyttä kalua.
Kuningas Johana...

Page 40

...--

"Olen asunut huonommasti koko seitsemän vuotta. Kiittämätön olisin
Luojalle, jos etsisin puutteita tästä."

Hän vaipui uneen päivän...

Page 41

...s'on vissi se. Siellä sun murheesi
menevät ja raskas sekamielesi myös --

"Hän...

Page 42

...nuoli väkijoukko heidät, ja min' en nähnyt enää mitään,
varsinkin kun isäntäni kutsui minua. Hän oli...

Page 43

...pitkä- ja punapartainen, kyttyräselkäinen, äkkiä ilmestyi
ja sanoi: "Kaiva tämän kannon juurelta." Hän teki niin ja...

Page 44

...lähestyi loppuansa. Mutta hän riemastui ennen aikojaan.
Ensimmäinen Sänkykamarin Lordi vastaanotti housut ja oli juuri
pistämäisillään Tomin...

Page 45

...jossa ulkomaisten
lähettiläiden vastaanotto määrättiin kello yhdeksitoista seuraavana
päivänä, ja pyysi siihen kuninkaan vahvistusta.

Tom kysyi silmillään lord...

Page 46

...ja julistuksia ja
patentteja ja kaikellaisia pitkäpiimäisiä, toistelevaisia ja väsyttäviä
papereita pakistiin valtion asioissa. Ja lopuksi huokaili...

Page 47

...on hullusti hänen kanssaan."

"Merkillistä on, kuinka mun muistini on näinä päivinä pettänyt minua,"
sanoi Tom. "Mutt'...

Page 48

...rohjennut käydä liian pitkälle, ja kuitenkin -- -- --"

Nähdessään herra Humphreyn epäröivän, Tom rohkaisi häntä...

Page 49

...noudatettiin muutamissa juhlallisissa
tiloissa -- tuolla jotensakin ohuella valhemuodolla, että vain
tahdottiin "palauttaa muistiin" hänelle asioita, jotka...

Page 50

...kuin ensimmältä. Hän oli käynyt hiukan tottuneeksi oloihin
ja ympäristöön. Hänen kahleensa kiusasit vielä, mutt' ei...

Page 51

...huolensa sai hänet hetkeksi unohtamaan, että hän
ainoastaan oli kuninkaan väärä varjo eikä mikään todellinen kuningas.
Ennenkun...

Page 52

...iskun.

"Onko se seikka toteen näytetty?" kysyi hän.

"On, aivan selvästi, sire".

Tom huokaili sanoen --

"Viekää hänet pois...

Page 53

...tulisissa tuskissa".

"Onko kukaan nähnyt myrkkyä annettavan miehelle? Onko löydetty hänessä
myrkkyä?"

"Ei tosin, teidän majesteettinne?"

"Kuinka sitten tiedetään,...

Page 54

...tunsi itsensä vapaaksi ja riippumattomaksi ja että
hänen hermostonsa täyttyi miellyttävillä tunteilla.

Kuitenkin nousi pian hänen nuorukaisuteliaisuutensa...

Page 55

...koska se on sitä mieltä, ettei lapsen lapsekas ymmärrys sovi
kilvoittelemaan niiden kypsyneempäin ymmärryksen ja pahojen...

Page 56

...olet vapaa, vaimo
hyvä -- sinä ja sinun lapsesi -- sillä minä uskon sinut viattomaksi.
_Nyt_ ei...

Page 57

...liljoilla; sitten tulee kuningas itse
-- jota, niin pian kuin hän näkyy, tervehtii kaksitoista torvea ja
joukko...

Page 58

...tosin seuraamaan heitä vähän matkaa
Southwarkiin sisään, mutta silloin loppuivat kaikki jäljet, ja hän
oli aivan ymmällään...

Page 59

...raivostui hetkeksi; hän sieppasi puuhalon ja oli
karkaamaisillaan nuorukaisen kimppuun, kun toinen ivanauru koski hänen
korvaansa. Se...

Page 60

...pärinätä katolle. Lämmin tunne tyytyväisyyttä valtasi
hänet, mutta tämä tunne katosi seuraavassa hetkessä -- melun ja...

Page 61

...kerjäämiseen; sitä paitsi lapsia, tyttöjä, ja muuta vaimoväkeä.[11]
Enin osa on täällä, ja muut on matkalla...

Page 62

...Toinen pyyhkäsi hiukset pois ja näytti sen
paikan, niissä hänen vasempi korvansa kerran maailmassa oli ollut;
toinen...

Page 63

...on poikani, hän on väärä päästään, hän on hupi hullu --
älkää kuulko häntä -- hän...

Page 64

...laumassa
kerjäten jotakin riepua, jonka muka saisi panna sen paikan yli
naamassaan, johon majesteetin jalka oli koskenut,...

Page 65

...sanoi hän viimein --

"Ei ole mitään varastamista; s'on huono paikka. Sentähden me kerjätään."

"_Me_, toden totta!...

Page 66

...anteeks,
ja Jumala palkitkoon teitä hyvästä syämmestänne -- mutta s'on mulle
hirveän tuskallista tulla nostetuks sillä tavoin....

Page 67

...joka pani hänet pöyristymään. Välistä välkähti hänen silmäänsä
valon vivahus -- aina kaukana -- melkein toisesta...

Page 68

...jotenkin kelpo yösijansa ja
siten pakenisiko tuota selittämätöntä kauhun kappaletta? Mutta mihin
paeta? Hän ei päässyt ladosta...

Page 69

...valmisteli hän vuoteensa uudestaan, asettaen sen ihan
vasikan viereen; kyykistyi sitten itse sen selän taakse, kiinni
siihen,...

Page 70

...kokosi kaiken
rohkeutensa ja kysyi lapsellisen suorasti --

"Kuka sin' oot, poika?"

"Minä olen kuningas", kuului vakava vastaus.

Lapset...

Page 71

...todellakin ymmällään, mutt' ei jättänyt vieläkään asiaa
sillensä. Työskennellen kyökissä koetti hän saada pojan paulaan ja
ilmaisemaan...

Page 72

...mieliinsä. Se oli ateria, joka omituisella
muodollaan erkani monista muista, sillä kummallakin puolella oli
säätyarvo heitetty loukkoon...

Page 73

...taloon; ja siksi hän,
mitä kauheimman pelon potkaisemana, juoksi minkä kintuista lähti
metsään päin kauempana. Ei hän...

Page 74

...hän kuumeen
kiireellä huoneessa ja alinomaa sanoen: "terve tulemaa, terve tulemaa"
asetti penkin takan eteen; viskasi sitten...

Page 75

...oot koskenut kättä, joka on likistänyt Aabrahamin, Iisakin ja
Jaakobin. Sillä minä oon vaeltanut taivaan valtakunnan...

Page 76

...makuusijoon
päin, kaiken aikaa mumisten ja mutisten jotakin itsekseen. Viimein
löysi hän mitä näkyi etsivän -- vanhan...

Page 77

...piti hän sillä lailla
kärsivällistä valvontaa siinä, huomaamatta ajan menoa, ja hioskeli
hiljalleen veistänsä ja mumisi ja...

Page 78

...-- miss' on poika?"

"Oi, hyvä herra, kenties te tarkoitatte tuota kuninkaallista, rääsyistä
maankiertäjää, joka oli täällä...

Page 79

...mutt' älkääppäs! Minä tulen muassa."

"Hyvä -- hyvä! Te ootte kyllä parempi kuin näytätte. Jumal'avita
Luulenkin, ettei...

Page 80

...mestarien johdolla keppitaistelussa, kalikkakamppauksessa
ja aseleikkien kaikissa konsteissa ja kepposissa. Pieni kuningas
seisoi valppaana ja miellyttävänä vastassa...

Page 81

...pian rikki nahan säärestä ja teki lihan sen alla raa'aksi ja
inhoittavaksi nähdä; sitten voideltiin haava...

Page 82

...ja aika oli käsissä. Silloin hän kuiskaten sanoi --

"Odota tässä kunnes minä tulen takaisin." Ja...

Page 83

...että olen sen ansainnut. Sillä minusta on
se enemmän kunniakasta, että miestä pidetään ritarina hänen unelmainsa
ja...

Page 84

...mitä pitää minun tehä,
mitä _voin_ minä tehä?"

Tuomari pysyi juhlallisena sanoen sävyisästi --

"Epäilemättä on sallittuna muuttaa...

Page 85

...kätensä konstaapelin käsivarrelle ja sanoi matalalla
äänellä --

"Vartokaappas vähä, hyvä herra, tässä ei kuule meitä kukaan,...

Page 86

...että julminkaan
rankaisu siitä ei voisi olla muuta kuin nuhteet ja varoitus tuomarin
huulilta".

Hendon vastasi tähän juhlallisuudella,...

Page 87

...maata, riisui Hendon hänen vaatteensa ja
valitsi sitten lattian omaksi vuoteekseen, pannen nukkumaan oven eteen
ja vetäen...

Page 88

...pakinansa luisti. Jo oli päästy kylän loppuun. Siinä matkustajat
käänsivät koukkuiselle ja ahtaalle tielle, jonka molemmin...

Page 89

...tätä
tutkimusta. Tunnustele ja tuijota joka paikkaa niin kauan kuin tahdot,
mun vanha veljeni Hugh -- Minä...

Page 90

...kasvanut, hyvä kuningas.
Minä puhun totta. Minä en tahdo teitä petkuttaa. Ja ellei kukaan muu
minuun luottaisikaan,...

Page 91

...istui hetken ajan ajatuksissaan. Sitten hän katsoi ylös ja
sanoi --

"S' on kummallista -- todellakin kummallista....

Page 92

...painavampi kuin toinen. Asia on nähtävästi
näin: hänen _täytyi_ tuntea mun kasvoni, muotoni, ääneni, sillä mitä
muuta...

Page 93

...Hugh tietäisi sen ja koko
seutukunta tietäisi sen -- huomatkaa mitä mä sanon ja punnitkaa sitä
tarkoin...

Page 94

...tanssii
ulos katsellakseen taivaan kaarta ja ulkona saa iskun salamasta.

Mutta vähitellen kävit hänen hämmentyneet ja tuskalliset...

Page 95

...sen tekevät kaikki. Saat
siitä huvitusta kylliks."

Hän vetäytyi esihuoneeseen päin ja katosi. Vanhus laskeutui polvilleen
ja kuiskasi...

Page 96

...siitä puhuu, sanovat he."

Hänen majesteettinsa katsoi tuimasti vanhukseen ja sanoi --

"Kuningas _ei_ ole mielenvikainen, mies...

Page 97

...lähelleen, heillä oli
parempi menestys. Heidän lempeällä vaikutuksellaan sai hän jälleen
rauhaa ja oppi kärsivällisyyttä. Hän oli...

Page 98

...ja hellästi hoiventaneet, minä saan katsoa päältä,
kun tätä kurjaa vääryyttä tehdään. Se on toki ihme,...

Page 99

...kuningaskunnan eri paikkoihin kärsimään rangaistusta kukin
rikoksistaan. Kuningas puhutteli heitä, -- hän oli tehnyt sen
tehtäväkseen, että...

Page 100

...kovakouraisesti, ja
sai hän päälle päätteeksi monen sysäyksen selkäänsä epäkunnioittavasta
käytöksestään.

Kuningas ei pystynyt tunkeutumaan kaiken sen roskaväen...

Page 101

...joteskin
epäkuninkaalliset, vuosivat hillitsemättä hänen poskilleen. "Voi,
sentään, mikä hyvä, jalo sydän", sanoi hän itsekseen, "tämä uhraava
urostyö...

Page 102

...käskettiin korjaamaan luunsa paikkakunnalta eikä koskaan
tulemaan sinne enää. Hänen miekkansa annettiin hälle takaisin, samaten
myöskin hänen...

Page 103

...valtakunnan etevimmistä päistä, jo nyt
olit ne rappeutumassa. Eräs porvari kompastui tähän pääkalloon ja löi
täten oman...

Page 104

...niin paljon
ihmisiä, jotka muuten olisivat istuneet vankeudessa tai tulleet
hirtetyiksi tai poltetuiksi, ja kun hän muistutti...

Page 105

...sumuun omasta
savustaan, -- kaikki pait ylimmäisen tornin huippu ei, jota sanottiin
Valkoiseksi Tower'iksi; tämä, liehuvine lippuineen,...

Page 106

...siis päänsä pois ja antoi
molempain repaleisten poikain jatkaa riemu- ja hurraa-huutojaan, heidän
tietämättään kelle he niitä...

Page 107

...rykäyksellä sinne, mistä hän oli tullut. "Minä en tunne teitä,
vaimo!" oli ne sanat, jotka putosivat...

Page 108

...kuninkaallisesti runsahat. Niin
katosi kansan rinnanahdistus, ja ihastus-huudot huijasit kuin ennen.

Vielä kerran, vähää ennen juhlakulun loppua,...

Page 109

...häälynää ja kirjavain värien välkkynää
kaikkialla. Hetkisen perästä kuitenkin hiljaisuutta; sillä kaikki
aatelisnaiset on jo tulleet, ja...

Page 110

...alkoi.

Urkujen säestäessä lauletun virren sävelet soivat soinnokkaasti
temppelissä, ja siten tervehdittynä saatettiin Tom Canty
valtaistuimelle. Ikivanhat menot...

Page 111

...ilman
miettimättä. Hän antoi kuvauksen valtiohuoneista palatsissa, kuningas
vainajan asumuksesta ja Wales'in prinssin suojista.

Tämä oli kummallista, ihmeellistä,...

Page 112

...kuin olisit he olleet
vanhat tutut. Lordi tuli hämilleen melkein niin, että oli suorastaan
tottelemaisillaan. Hän jo...

Page 113

...vaivaa
viime aikoina. Jos olisitte sanonut mulle millainen se on, niin olisi
se ollut käsissänne kolme viikkoa...

Page 114

...käteen -- katsokaas! tähän paikkaan. Minä en voi vieläkään
kirjoittaa sillä, sormet ovat niin kankeat. Tässä...

Page 115

...sitten?"

Punainen veri rupesi hiipimään Tomin poskille; hän loi silmänsä maahan
ja vaikeni.

"Puhu suus puhtaaks, hyvä poika,...

Page 116

...aamiaisen puutetta, mutt' ei voinut sitä
millään tavoin hankkia. Ryhtyä kerjäämiseen, se ei maittanut; panna
miekkaansa panttiin,...

Page 117

...silmät selällään kysyjään ja sanoi itseksensä: "Herra
Jumala! Minun vanha isävainajani!" Sitten vastasi hän ääneensä: "Kyllä,
varsin...

Page 118

...purskuivat pidätettyyn
naurun-hirnumiseen, meidän linnunpelätyksemme käännettyä heihin
selkänsä), ja siitä marssittiin leveitä rappusia myöten, jossa liikkui
hienoa, ylhäistä...

Page 119

...kuningasta, milloin linnun pelätystä valtaistuimen lähellä
-- jonkunmoisella tylsällä kauhistuksella. Nämä olit sir Hugh ja
lady Edith....

Page 120

...päivänä Hendon Hall'issa -- käsky, jota
kannatti ja vahvisti se täydelleen uskottu vakuutus Hugh'in puolelta,
että ellei...

Page 121

...ryhtyi sitä nauttimaan oli lähes
neljännes vuosisataa mennyt umpeen ja "Kentien privilegio" melkein
hälvennyt ihmisten muistista. Kun...

Page 122

...he itse tekivät virheitä
opetustunneilla. Minä olen sentähden uskaltanut varustaa pienelle
prinssillenikin yhden semmoisen.

[10] Leigh Hunt'in teos...