Luotsina Mississippi-joella: Humoristinen kertomus

By Mark Twain

Page 0

...LUOTSINA MISSISSIPPI-JOELLA

Humoristinen kertomus


Kirj.

MARK TWAIN


Suomennos.



Arvi A. Karisto, Hämeenlinna, 1913.






I


Mississippi on merkillinen joki, johon kyllä kannattaa hieman
tutustua....

Page 1

...siten itse muuttaa ja
lyhentää juoksuansa. Se on useammin kuin kerran tuollaisella hypyllä,
muutamassa tunnissa, tullut enemmän...

Page 2

...olivat
ohi, ei elämällä ollut enää mitään tarjottavana. Näin ei ollut laita
ainoastaan poikain, vaan koko kaupungin....

Page 3

...vain etu- ja takakeulassa pistää muutaman jalan
vedenpinnan yläpuolelle. Alin kerros (jossa koneet ovat) on
tarkotettu tavaroita...

Page 4

...vetäytyivät kokonaan taamma, heti kun tuo
pelottava koneenkäyttäjän alku ilmaantui näköpiiriin. Sillä elikolla
oli myös aina rahoja,...

Page 5

...niin yleväksi, niin läpeensä oman arvoni ja tärkeyteni
täyttämäksi, että kaikki epäjalot tunteet katosivat sielustani
ja minä...

Page 6

...parran peittämät; hänen oikeaan käsivarteensa
oli tatuoitu punainen ja sininen nainen molemmin puolin sinistä
ankkuria, jossa oli...

Page 7

...itkin osaaottaen. Hän
kertoi olevansa englantilaisen aatelismiehen poika. Hänen isänsä
piti hänestä, mutta vieroi häntä, sentähden että...

Page 8

...aluksesta koko rivissä, niin lähellä me niitä olimme.
Pidätin henkeäni ja aloin voimaini takaa ohjata vastaiselle
puolelle,...

Page 9

...Etkö
sinä ole saanut penikkaasi vielä valveille? -- Hän itkee varmaankin
äitiään, pikku raukka. Antakaa sille tuttia...

Page 10

...hetkisen, mutta tunnustin vihdoin, etten voinut muistaa
yhtään ainoata.

"No, kuules! -- Mitä merkkejä kohden ohjataan silloin,...

Page 11

..."Antakaa minulle kapsäkki, Jones" --
ja seuraavassa silmänräpäyksessä kuljimme taas virralle, aivan kuin
ei mitään olisi tapahtunut....

Page 12

...oli kyllä kappale jokea, joka aivan oikein
oli viety kirjaani, mutta valitettavasti se ei minua hyödyttänyt
vähintäkään...

Page 13

...ja kapteeni astui kajuutastaan
texas-kannelle ja katsoi kysyvästi ylös ohjaushyttiin päin. Mr. Bixby
sanoi:

"Me pysähdymme tähän yöksi,...

Page 14

...toisesta
toiseen; eräskin, joka jo oli käsi lukossa ja oli jo painanut nappia,
jäi odottamaan, katsoi taaksensa,...

Page 15

...ja oli yli
karin! ja niin jyrisevä hurraa-huuto, joka silloin kohotettiin Bixbyn
selän takana, ei liene koskaan...

Page 16

...minun tulee tuntea yhtä hyvin
ne sadat tuhannet mutkat ja lahdet tällä äärettömällä virralla kuin
tunnen huoneet...

Page 17

...kaikkityyni uudestaan
aivan toisella tavalla.

Sinä yönä kesti meidän vartiovuoroamme kahteentoista. Luotseilla oli
tapana jutella hiukan vartiovuoron vaihtuessa....

Page 18

...huoneissani -- mutta kuinkas
sitten käy, jos minä en tietäisi sitä? -- Kuinkas silloin kävisi?" --

"Niin,...

Page 19

...loukkaukselta. Minä vastasin:

"Jokaisella matkalla, mentäköön ylös- tai alaspäin, pitävät
luodinheittäjät senkinpäiväistä messua kuorossa sillä kohtaa tunnin
tai...

Page 20

...karia kohti ja lähetti pitkän, vihaisesti kohisevan ja
kuohuvan aallon perään näin:

"Varo nyt -- varo nyt,...

Page 21

...laiva, totteli ja kääntyi heti,
mutta kari näytti myös kääntyvän, sillä se oli yhä edelleen aivan
keulan...

Page 22

...vielä Jumalan mieleeni ja
ohjasin suoraan karille. Kun se katosi laivan keulan alle, pidätin
henkeäni; mutta me...

Page 23

...maailma oli vielä aivan uusi
minulle, enkä ollut mitään sen vertaista nähnyt ennen. Mutta,
kuten sanottu, tuli...

Page 24

..."tieteelle" täyttä oikeutta ja ettei kukaan ole kirjoittanut
riviäkään siitä, ei ainakaan kukaan, joka itse olisi...

Page 25

...syvä, kun me ehdimme
sinne. Mutta sen voimme me pitkin matkaa lukea särkistä, ymmärrätkös.
Noista ahtaista solista...

Page 26

...tarttua keskelle
etukeulaa ja sulkea puolen Mississippiä meidän edestämme, -- eikä
silloin ollut muuta keinoa kuin kulkea...

Page 27

...suuri tukkilautta tuli näkyviin
sumussa, aivan meidän vierellämme. Sellaisissa tilanteissa ei
ollut aikaa pysähtyä vaihtamaan kohteliaisuuksia, vaan...

Page 28

...voi ajatella. Luotsi on silloin
rannattomalla, rajattomalla merellä, joka katoaa pimeyteen, sillä
sakeassa sumussa on mahdoton erottaa...

Page 29

...Kun George näki tämän luotsitaidon mestarinäytteen,
toivoi hän, ettei olisi tunnustanut heikkouttaan. -- Hän avasi
silmänsä, hämmästyi,...

Page 30

...yläpuolelle; se luotsi, jolla oli vapaavuoro,
ottaa "penikkansa" eli oppilaansa ja valiomiehistön -- joskus
seuraa mukana myös...

Page 31

...olleet parhaita ystäviä -- mutta nyt alkoi meidän
suhteemme huomattavasti kylmetä. Kerroin nuorelle naiselle koko
joukon elämäni...

Page 32

...olemaan "valmiit
luotaamaan". Vesi kävi yhä matalammaksi -- sitten tuli taas syvempää!
-- Mr. Thornbury mumisi:

"Tuhat tulimaista,...

Page 33

...voinut loppumatkalla saada
kyllikseen "sankari"-raukasta; -- mutta minusta se oli samantekevää
-- minä en voinut kärsiä häntä.

Syy...

Page 34

...-- Kuinka tietoisesti ja selvästi, ilman ponnistuksia
se toimiikaan! -- Ottakaamme esimerkki. Luotaaja huutaa: "Kaksi
-- ja...

Page 35

...Horton!"

Ja niin edespäin aina loppumattomiin. Hän ei suorastaan voinut
unhoittaa mitään. Sellainen muisti on oikea onnettomuus....

Page 36

...kun niin tarvittiin, sekä näyttelemään herrasmiestä yhdeksän
kymmenettäosaa vartiovuorosta ja nostamaan palkkansa. Vesi oli
korkealla, ja minä...

Page 37

...Kauhu pysäytti hengitykseni.

"Syl -- tää kolme! -- Syltää -- kolme! -- Kaksi -- kolme
neljättäosaa! --...

Page 38

...herraansa -- joka ei hiljaisuudessa huokaisi
jonkin painavan ikeen alla. Mutta vanhaan, hyvään aikaan, josta
kirjoitan, voitiin...

Page 39

...silmiini hänen saattamattansa minua kylmään hikeen noilla
hirveillä sotahuudoillaan. Merkillinen mies -- hyvin merkillinen!
Hän ei pelännyt...

Page 40

...hän kuolisi vanhuuttaan, ennenkuin ehtisi
S:t Louisiin.

Seuraavana aamuna tuli hän uudelleen kannelle ja huomasi Stephenin
yhä edelleen...

Page 41

...tulipunaisina ohjasi Stephen kulkunsa suoraan surkuteltavaa
hyväntekijäänsä kohden, syöksyi esiin säihkyvin silmin ja ojennetuin
käsin, sekaantui heti...

Page 42

...-- Oi -- seisoppas noin silmänräpäys
vielä, että saan oikein katsella sinua."

Ja niin edespäin. Yatesille kävi...

Page 43

...että viettäisin jälellä olevat
elonpäiväni joella tai kuolisin paikallani kuin ruorin uskollinen
ritari, kun hetkeni oli tullut....

Page 44

...ei näkynyt. Seurue ei näyttänyt myöskään odottavan mitään
sellaista, vaan käyskeli tyynesti edelleen kaartelevaa polkua pitkin
ja...

Page 45

...joka nipin napin
ulottuu vedenpintaan? -- Niin, kun minä ensi kertaa tulin tänne, oli
se runsaasti kuusikymmentä...

Page 46

..."penikka" siihen aikaan kun minä
hänet tunsin. Hän oli huomattavasti pulskistunut edukseen ulkonaisen
ihmisensä puolesta niiden kahdenkymmenenviiden...

Page 47

...kulkemaan ja hienoin laiva ohjattavaksi, mikä
koskaan on uinut vedessä. Ei tarvinnut muuta kuin panna ruori...