Kertoelmia ja jutelmia: Suomennoksia ja alkuperäisiä

By Mark Twain

Page 0

...KERTOELMIA JA JUTELMIA


Suomennoksia ja alkuperäisiä


Tampereella 1884.
Hjalmar Hagelberg, kustantaja.



SISÄLLYS:

Vihriäisiä seppeleitä, L. Dilling
Vähäiset vaatimukset, L. Dilling
Matami Engebretsen,...

Page 1

...kasvonsa olivat vaaleat, hänen musta tukkansa riippui kahdessa
palmikoissa ales seljälle ja hänen sysimusta silmäparinsa harhaili
sinne...

Page 2

...ylhäällä -- -- alahalla pihassa."

"Älä itke, enhän minä tahdo pakoittaa sinua. Tässä saat molemmatkin
kultarahat, niin...

Page 3

...saanut, eikä hän paitsi
sitä ollut ihan terveskään.

Viimeisinä viisinä vuosina oli hän viettänyt kesät eri kylpylaitoksissa
milloin...

Page 4

...lähestyi ovea.

"Ei, ei, älkää menkö. Minä -- minä en uskalla jäädä yksinäni."

"Mutta minä en myöskään...

Page 5

...saanut aikaa pitempiin mietteisiin.

Neitsyt otti häntä hiljaa käsivarresta ja vei hänet ruokasaliin.

Sepä oli varsin kummallista....

Page 6

...nyt
kuin silloinkin."

Hän otti karahvin vapisevaan käteensä ja kaatoi viiniä kristallilasiin.

Se säkenöi kuin sulattu kulta.

"Kas, tässä....

Page 7

...jotka olen lahjoittanut hänelle, ovat ai'otut minun hautani
kunnossa pitämiseksi."

Taaskin uusi yskänpuuska, ankarampi kuin koskaan ennen.

"Te...

Page 8

...lapsillensa paremman kasvatuksen, kuin minkä hän
itse oli saanut, tarttui onkeen ja Alfhild muutti maalle.

Rouva Kreiner...

Page 9

...ja tahtoi tuota onnetointa pehtooria antaman
itsellensä opetusta kyntämisessä ja salaojituksessa, ja sill'aikaa kuin
pehtoori puhui, lepäsi...

Page 10

...hametta hautajaispäivänä, laski seppeleen
ruumisarkulle ja vuodatti pari kyyneltä pitseillä koristettuun
nenäliinaan, eikä pehtoori voi enempää vaatiakaan.

Hän...

Page 11

...istui John-parka suloisesti nukkuen ja näytti kaikelta muulta
vaan ei kauniin näköiseltä.

Alfhild'in täytyi vasten tahtoansakin verrata...

Page 12

...yleinen virskuminen.

Neiti Kreinerillä oli, nimittäin, nenän alla jäljennös tuon nuoren
ylioppilaan viikseistä, ei täydellisesti niin mustat,...

Page 13

...luule hänen saavan
vähäisiä vaatimuksia.






MATAMI ENGEBRETSEN.

Kirjoittanut

L. Dilling.

(Suomennos).




Tunsitteko matami Engebretsenin?

Ette!

No, siinäpä olisitte nähneet oikean naisen. Hän oli...

Page 14

...kyllä siihen voit luottaa."

"Minä tahtoisin halusta vähän kahvia."

Matami kääntyi nopeasti.

"Tuosta saat kahvia, ja tuosta saat...

Page 15

...kotiin jotenkin sievistettynä, jakaus keskellä otsaa ja
puhui kauheata ranskaa.

Pietari Wangel oli luonnollisesti tullut hirveän sivistyneeksi.

Hänellä...

Page 16

...ne sikaarit, jotka ostatte?"

"Luonnollisesti, mutta en uskaltanut teidän läsnäollessanne."

"Älkää millään muotoa oletelko," sanoi matami, pitäen...

Page 17

...puhua siitä sinulle tänä
iltana."

"Entä tukkukauppias?"

"Ei isäkään tiedä siitä mitään."

"Ei suinkaan, sen kyllä uskon, mutta hän...

Page 18

...herra tukkukauppias, ne sovittavat kaikki
välillämme. Kun muutitte tänne nyt keväällä, ajattelin, ettei meistä
enää tulisi hyviä...

Page 19

...taskut varustetut, aivan kuin
Atanasiusta varten, takapuolelle.

Sitten osti hän vanhan luutnantti-lakin ja samoin päällystakin sekä
pistoolin, panetti...

Page 20

...avaimensa taskuunsa.

Nyt hän meni maskeraadiin.

Hän tarjosi neiti Annalle pihvipaistin ja pullon olutta sekä joi kahden
fröökynän...

Page 21

...kuukautta ja vihdoin vuosikin.

Korkeat, miettivät kasvot, joiden jyrkkiä piirteitä kevyet juovat
lievensivät, ja jotka olivat tulleet...

Page 22

...sen seisahtua vetämisen puutteesen. Minä
surin tuota asiaa, ikäänkuin se olisi ollut onnettomuuden
välttämättömänä tunnusmerkkinä ja enteenä....

Page 23

...keskimäärä on ainoastaan heikko avu kellossa ja sen vuoksi
vein sen uudelle kellosepälle. Hän sanoi, että...

Page 24

...Mutta se ei tee mitään; tuo
tyttöparka on melkein niiden onnettomuuksien, jotka hän on kärsinyt,
musertama, ja...

Page 25

...uusi onnettomuus. Viime vuonna nylkivät
indiaanit ainoastaan yhden henkilön päänahkan Owens Riverin luona. Tämä
mies oli William...

Page 26

...kuitenkin herraksi. Näin oli
Antti vuosikausia pureskellut opin vihavaa juurta milloin hyvemmällä
milloin huonommalla menestyksellä ja oli...

Page 27

...olen
saanut teiltä penniäkään, ja niistä kolmesta markasta, jotka silloin
sain on enemmät kuin puolet mennyt kiiltovoiteeksi...

Page 28

...toverit.

Antti-maisteri veti suunsa nauruun, kilisti heidän kanssansa lasiaan ja
vaikeni.

Myöhään oli aika jo kulunut, kun toverit...

Page 29

...oli itse kasvatukseltansa sivistynyt ja hyväluontoinen
nainen. Hän oli itse johtanut tyttärensä, Helmin, kasvatusta ja pitänyt
huolta...

Page 30

...Antti-maisteri,
näetse, vuokrannut itsellensä erään ruunun-puustellin, aikoen ruveta
juurta jaksaen maanviljelijäksi, sillä tämä toimi huvitti häntä
kaikkein enimmin....

Page 31

...ja kaikenlaista menestystä nuorelle
pariskunnallemme. Matami Raskin silmässä kiilsi ilon kyynel, ja hän
milt'ei pitänytkään itseänsä sinä,...

Page 32

...kyynelsilmin luokseni, lausuen: 'pidä sinä hallitus,
mutta rakasta minua!' 'pidetään yhdessä,' virkoin minä ja suljin hänet
syliini....

Page 33

...silmistäni. Aavistus, kenties aiheeton,
on siihen syypää, Mistä olenkaan senlaista saanut päähäni. Nyt sanon
suoraan: anna anteeksi,...

Page 34

...vielä oli mehiläinenkin
kiireessä työssä, lennellen kukkaisesta kukkaiselle.

Korkeanlaisen mäen syrjänteellä, Säyne-lammin oikealla puolella, on
Törrölän kylä, jossa...

Page 35

...suu vetäytyi hymyyn hänen lausuessansa: "teillä lienee morsian
ja ajatus häneen tehnee, että kaikki huvit ovat...

Page 36

...kätensä hyvästijätöksi, ja
niin jättäen tanssiaiset sillensä, erosimat he eri suunnille.




III.


Seuraavana iltana yllä kerrotun tapauksen jälteen...

Page 37

...olisi sopivin ja
enemmän muistossamme säilyvä, jos siis huomisesta lukien, eli 27
päivänä Elokuuta, kaksi kuukautta siitä,...

Page 38

...muuten loukata häntä! Eikös se olisi
sinun velvollisuutesi, että häneltä pyytäisit hänen äidillistä
siunaustansa? Minä tiedän, ett'ei...

Page 39

...tytärtänne. Kuten hän mainitsi, olemme olleet tuttavat
monta vuotta. Siinä syy Klaaran viipymiseen. Nimeni -- kenties...

Page 40

...voisi, taikka yksinkertaisimmasti: olisit
koetellut tehdä vihan välillänne, jolla syyllä sinun olisi ollut minun
mielestäni kaikkein helpompi...

Page 41

...iltaa.
Häävieraita tulvaili Pirttiahon taloon oikealta ja vasemmalta.

Vieraiden kestitsemisen perästä puuhattiin vihkimistä. Julle meni
morsiantansa noutamaan, vaan...

Page 42

...ja
seuratkaamme Klaaran toimia.




VIII.


Vihkimisen päätettyä toivotettiin onnea vasta-vihityille, ja maljoja
tyhjennettiin heidän muistoksensa, ja yleinen tanssiminen alkoi,...

Page 43

...rintaa vastaan. Hänen jalkansa
notkuivat, eivätkä voineet ruumista enään kannattaa.

"Hän on pyörtynyt", kuiskasi Edvard, laskiessaan Klaaran...

Page 44

...jäljillä. Mitähän jos pistäydyn tuohon kiven taakse vahtiin? Ei,
vielä olen liian kaukana heistä. Jos voisin...

Page 45

...pehtoorin omistaman kartanon
ikkunan alla olevassa puistossa. Siellä myöskin oli Klaaran äiti. He
näyttivät ulkopuolisesti katsoen onnellisilta;...