Johanna d'Arc: Kertomus hänen elämästään ja marttyrikuolemastaan

By Mark Twain

Page 0

...JOHANNA D'ARC

Kertomus hänen elämästään ja marttyrikuolemastaan
muistiin kirjoittanut hänen käskyläisensä ja kirjurinsa,
Sieur Louis de Conte.


Ranskan valtionarkistossa...

Page 1

...oli masentanut kaikki
mielet, rohkeus oli kadonnut, pelokas kuningas valmistautumassa
pakenemaan omasta maastaan; ja hän laski kätensä...

Page 2

...käsitän hänet sellaiseksi kuin hän oli --
jaloimmaksi ihmiseksi, mitä maailmassa on elänyt, ellemme ota lukuun
itse...

Page 3

...Jacques d'Arc, hänen vaimonsa Isabelle Rome, kolme poikaa,
Jacques, joka siihen aikaan oli kymmenen vuotias, Pierre...

Page 4

...jossa ihmiset vihittyine vahakynttilöineen,
suitsutusastioineen ja vihkivesineen kulkivat pitkin metsän reunaa
lukien hartaita rukouksia ja anoen pyhän...

Page 5

...armo, että olen saanut nähdä
puun. Olen sen nähnyt ja pääsen kohta rauhaan.

Vanhastaan on ollut tapana,...

Page 6

...puhe, laulu ja nauru kaikuivat tuvassa. Sitten saimme
illalliseksi lämmintä puuroa ja papuja ja voitaleipää, ja...

Page 7

...sekä
ryhdyn tämän arvoisan seuran edessä todistamaan", hän nyökäytti
päätään vakuuttavasti, "ettei lapsen äskeinen lausunto suinkaan ole
niin...

Page 8

...Ranskassa siihen aikaan. Kun
hän oli saanut vatsansa täyteen, aukenivat hänen kielensä siteet
ja hän rupesi kertomaan...

Page 9

...vanhoja, että tiesimme yhtä paljon kuin täysikäiset
siitä tuhoavasta sodasta, joka riehui pohjoisen ja lännen
puolella rauhallisesta...

Page 10

...kuningatar -- ettekö luule, että hän
kirjoittaa semmoisen sopimuksen alle? --"

"Tuo kyykäärme -- hän tekee mitä...

Page 11

...ulos rautahäkistään, missä häntä tavallisesti
pidettiin, ja että olimme kuoleman hädässä -- sillä tuo raivoisa
mielipuoli ei...

Page 12

...oli koko asia. En
minä pelkää tuota mielipuoli raukkaa! -- Jos hän olisi täällä, niin
kyllä hänelle...

Page 13

...meidänkin
vuoromme. Se tapahtui keväällä 1428. Burgundilainen sissijoukko
ryntäsi yön pimeydessä suuresti meluten aseet käsissä kylään ja
meidän...

Page 14

...-- mutta olisin
minä hänen sijassaan! Ei kannata puhuakaan Saintraillesta ja tuosta
ylvästelijästä La Hirestä -- mitä...

Page 15

...kenen ennemmin
ottaisin."

Hän tarkotti Johannaa, vaikkei kukaan vielä silloin sitä ymmärtänyt,
sillä ei kukaan koko kylässä ollut...

Page 16

...turhissa huvituksissa, ajattelematta
alamaistensa parasta, eikä huoli heidän kärsimyksistään. Rahavarat
ovat lopussa ja hänen sotajoukkonsa hajaantunut kaikille...

Page 17

...pari kolme päivää. Minusta näytti melkein kuin
olisi alituinen suru ja huoli Ranskan kohtalosta hämmentänyt hänen
selvän...

Page 18

...Kuulin muutamia
sanoja. Hän lausui:

"Mutta olen niin nuori! oi, niin nuori lähteäkseni äitini luota ja
kodistani ja...

Page 19

...ensi kerta. Ensimmäisellä kerralla
pelkäsin."

"Milloin se oli, Johanna?"

"Siitä on jo kulunut melkein kolme vuotta."

"Niin kauvan? Oletko...

Page 20

...Englannin valta murrettu ja kruunu pantu Dauphinin päähän
sillä niin on Jumalan tahto; ääneni ovat niin...

Page 21

...itselleni
siellä yksinkertaisen asunnon. Sitten menin linnaan ja kävin
kunniatervehdyksellä linnanherran luona, joka seuraavana päivänä
kutsui minut linnaan...

Page 22

...on kruunattava ja sitten hän yhä edelleen on oleva
Ranskan kuningas."

Nyt purskahtivat kaikki suureen nauruun, ja...

Page 23

...tottelemaan ja seuraamaan häntä, mihin hän vain käskee."

"Enoni on hyvin hyvä minulle", sanoi Johanna. "Pyysin...

Page 24

...ja hänen raitis kauneutensa
ja nuori viehkeytensä vaikutti, että moni uskoi häntä ja toiset
luottivat hänen vakavuuteensa...

Page 25

...nuoren miehen mielessä. Hänen silmänsä välkähtivät ja hän
sanoi vakavasti:

"Jumalan nimessä, tuli mitä tuli, niin sinun...

Page 26

...nuoret ritarit, veljensä ja minut -- salaiseen
sotaneuvotteluun, vaikka oikeastaan hän ei ensinkään neuvotellut
kanssamme, vaan antoi...

Page 27

...kukaan uskaltanut
poistua seurueesta. Vähitellen alkoi kuulua kirouksia, valituksia ja
voivotuksia eri tahoilta pitkin linjaa ja kysyttäessä...

Page 28

...enää koskaan epäile Johannan ennustuksia." Sitten
sanoin:

"Olen oikein iloinen! Koko kylällemme on kunniaa siitä, että kaikki
reippaat...

Page 29

...eikä kukaan meitä hätyyttänyt eikä pidättänyt, koska
meitä pidettiin jonakin kiertelevänä sissijoukkona. Maalaisväestö
oli iloinen nähdessään semmoisen...

Page 30

...sitä saisimme
kokea. Olimme kaikki kiihkeitä pääsemään eteenpäin, vaikka kyllä
tiesimme, että nämä viimeiset peninkulmat olivat vaikeimmat...

Page 31

...Mutta en nytkään ollut levollinen, sillä
Johannan komento kuului vain "eteenpäin!" ja me ajoimme hiljaista
juoksua pitkin...

Page 32

...ennenkun nuo kaksi nuorta ritaria palasivat
takaisin. He näyttivät väsyneiltä ja alakuloisilta ja ritari de Metz
sanoi...

Page 33

...-- kuninkaan anoppi, Sicilian kuningatar, Yolande,
joka on viisas ja hyvä. Hän puhui sieur Bertrandin kanssa."

"Hän...

Page 34

...Kuningas kuunteli heitä liikutettuna ja lupasi pitää
asian mielessään sekä kuulustella neuvonantajainsa mielipidettä. He
palasivat iloisina majataloon.

Vähän...

Page 35

...tahtoo väärentämättömänä saada jonkun asian perille -- niin
valitseeko hän silloin kavaltajia ja pettureita sanansaattajikseen?"

Me emme...

Page 36

...--

Yolande kuningatar toivoi, että kuningas ja hoviväki mieltyisivät
Johannaan ja tahtoi sentähden vaatettaa hänet kalliiseen pukuun...

Page 37

...ei ole kuningas, hän on toisten joukossa."

Sitten katsoin jälleen Johannaan. Hän käänsi samassa päätään ja
hänen...

Page 38

...on salainen epäilys, josta ette saata kenenkään kanssa
puhua -- epäilys, joka ryöstää teiltä rohkeuden ja...

Page 39

...luokseen ja esitti
hänet herttualle. Johanna sanoi yksinkertaisella tavallaan:

"Olette tervetullut, jalo herra; jota useampi Ranskan kuninkaan
heimolainen...

Page 40

...kertoi kaikki niin teeskentelemättömästi ja
vakuuttavasti ja todesti, jotta nuo hänen ankarat tuomarinsa
istuivat kuin lumottuina, ihmetellen...

Page 41

...Mikä sinun merkkisi on?"

Nyt nousi Johanna seisomaan ja vastasi innosta vavisten:

"En ole tullut Poitiersiin teille...

Page 42

...jo oli asettunut
korokkeelle tien risteykseen, keskelle toria. Hetken perästä hän
voimakkaalla ja kuuluvalla äänellä luki seuraavan...

Page 43

...siitä
miekasta, mutta sitä etsittiin ja se löytyi todellakin lattian
alta maahan kaivettuna. Papit antoivat puhdistaa ja...

Page 44

...sanoi, että
Johanna oli kutsunut meitä päämajaan. Me nousimme ja Noel lausui:

"No, mitä sanoin, minussa on...

Page 45

...niin kauvan olimme
uneksineet.

Pari kolme päivää viivyimme Bloissa. Sotaväki, joka siellä majaili
La Hiren komennon alaisena, näytti...

Page 46

...ollut muuta kuin
totteleminen, jolloin hän vahvasti vannoi, että hän kyllä kurittaisi
jokaista, joka ei kääntyisi ja...

Page 47

...ja taistelunhaluinen.

He ratsastivat monta kertaa päivässä leirin läpi, tarkastaen sen
joka kolkan, pitäen huolta kaikesta, ja...

Page 48

...ja lammaspaimen, joka ei
koskaan ollut nähnyt sotatappelua eikä ollut siihen harjaantunut.
Siitä huolimatta he kyllä häntä...

Page 49

...neuvonut sotapäälliköitä johtamaan minua tälle
puolelle jokea sen sijaan, että olisin suoraan mennyt sotimaan
Talbotia ja englantilaisia...

Page 50

...sekä Pierre d'Arc, minä
ja vielä pari uskottua, saimme asua samassa talossa kuin Johanna.




Kahdestoista luku.


Johanna oli...

Page 51

...sanansaattajia
taivuttamaan englantilaisten päälliköitä sovintoon, mutta he vain
uhkasivat polttaa Johannan, jos ei hän heti pakenisi sotakentältä
karjaansa...

Page 52

...hänestä tiedätte?"

"Hän on urhoollinen sotilas, mutta hän pyysi päästä tervehtimään
kuolevaa vaimoansa. Se häneltä kiellettiin ja...

Page 53

...tähtesi."

Näin tuli Kääpiö Johannan palvelukseen, eikä kukaan sitten ollut
uskollisempi ja luotettavampi sotilas. Hänelle olivat Ranska...

Page 54

...huutaen: "Eteenpäin,
ranskalaiset -- seuratkaa minua!" Ja me seurasimme hänen lippuansa ja
tie sulkeutui jälleen meidän jälkeemme.

Tämä...

Page 55

...oli nyt
unhotettu, sillä kaupunkilaiset tahtoivat omistaa hänet itselleen ja
hän oli nyt Orleansin neitsyt. Minäkin olen...

Page 56

...toiselle rannalle ja
marssimme "les Augustinsin" linnoitusta kohti, joka sillä rannalla
oli ensimmäinen ja vahvin englantilaisten varustuksista,...

Page 57

...La Hirelle, jotka ovat miehiä -- että huomen
aamuna komennamme hyökkäykseen. Saatte mennä, hyvä herra."

Sitten hän...

Page 58

...ja Ranska ikuisiksi ajoiksi antautunut
Englannin vallan alle. Sentähden ei saa unohtaa niiden miesten nimiä,
jotka panivat...

Page 59

...päättynyt, hänen lippunsa liehui
Tourellesin linnan huipulla, hänen lupauksensa oli täytetty, hän oli
voittanut Orleansin taistelussa!

Seitsenkuukautinen piiritysaika...

Page 60

...nimitti Kaarle Mitättömäksi. Hän otti
meidät vastaan istuen valtaistuimella, jonka molemmille puolille
jalosukuiset ylimykset ja naiset olivat...

Page 61

...huomaa, että epäilemme aikeemme
toteuttamista, niin hekin menettävät rohkeutensa ja tarmonsa, mutta
englantilaiset taas kokoovat voimansa ja...

Page 62

...innostunut, mutta sen tuli nälkä, sillä elintarpeet alkoivat
kulua loppuun -- ja kuninkaan varastot olivat tyhjät....

Page 63

...kuuluisinta aatelissäätyä,
Bertrand de Quesclinin jälkeläisiä; he eivät saaneet rauhaa, ennenkun
olivat nähneet Johannan. Kuningas kutsutti heidät...

Page 64

...suurta ryskettä -- iloista
ampumista ja se merkitsi, että olimme voitolla.

Niin, ulkovarustus oli meidän; vihollinen oli...

Page 65

...antoi hänelle ritarilyönnin keskellä taistelua ja kuolemaa
ja voittaja polvistui voitetun edessä ja tämä kosketti miekallaan
hänen...

Page 66

...vaan he lähettivät sota-airueen Johannan luo vaatien
taistelua. Tämä laittoi sanan takaisin, että hän vasta aamulla,...

Page 67

...tuuli kiiti näkyvistämme
kaupunkiin päin. Sitten kuului kiväärin laukauksia ja huutoja samalta
taholta. Englantilaiset eivät voineet olla...

Page 68

...hän lausui:

"Oi ystävät, ystävät, tiedättekö? -- ymmärrättekö? Ranska on kohta
vapaa!"

"Eikä olisi koskaan vapautunut ilman Johanna...

Page 69

...hän
karkottanut englantilaiset Loiren rannoilta, murtanut heidän voimansa
ja avannut tien Rheimsiin, sillä vaikka vielä monta linnoitettua
paikkaa...

Page 70

...niin odottaisimme vaikka kuusi päivää."

"Jumalan nimessä! -- kuutta päivää meidän ei tarvitse odottaa, vaan
jo huomenna...

Page 71

...tytöt ja vaimot olivat juhlan
kunniaksi pukeutuneet valkeisiin vaatteisiin, punainen vyö vyöllä. He
ojensivat kyynelsilmin valkeita liljoja...

Page 72

...ja
Johannan jälessä kulki Paladin, kantaen pyhää ja kuuluisaa lippua,
joka oli johtanut meitä niin moneen taisteluun...

Page 73

...kruunannut sen kuninkaan; ja
hän ei pyydä eikä tahdo vastaanottaa muuta kuin tuon vähäpätöisen
palkinnon -- eikä...

Page 74

...suudella hänen kättään ja
sanoi Jacques d'Arcille:

"Kiitä Jumalaa kaikkivaltiasta, joka on antanut sinulle tuollaisen
tyttären."

Sitten hän kutsutti...

Page 75

...ne
vastaan iloiten ja kyyneliä vuodattaen ja suuteli niitä moneen
kertaan, ikäänkuin olisivat ne olleet hänelle rakkaampia...

Page 76

...näytti kuin kuninkaankin
silmissä olisi joku tyytyväisyyden ilme väikkynyt. Mutta kansleri
nousi vihastuneena istualtaan ja sanoi:

"-- Ylhäinen...

Page 77

...oli tuo kuuluisa, historiallinen
sotaneuvottelu, josta sittemmin on niin monta tarinaa kerrottu.




Kuudeskolmatta luku.


Yö oli jo puolessa...

Page 78

...isäni
ja äitini luo ja paimentaa jälleen lampaitani sisareni ja veljieni
kanssa, jotka tulisivat niin iloisiksi nähdessään...

Page 79

...että Johannan sydän oli murtua
tuskasta. Sinä yönä hän ei voinut nukkua haavakuumeen ja
sydänsurujensa tähden. Yövahti...

Page 80

...saaliista.

Nyt seurasi kahdeksan kuukautinen toimettomuuden aika, jolloin
kuningas piti alituisia, turhanpäiväisiä neuvotteluja, mutta samalla
myös pani toimeen...

Page 81

...kylään. Eräs
burgundilainen sotajoukko piti tämän kylän hallussaan; toinen joukko
oli asettunut Clairoixiin, eräs englantilainen osasto Venetteen,
jotka...

Page 82

...minulle
hyvin rakkaat.

Sitten kokoontuivat viholliset suuresti meluten ja -- ryskien
Johannan ympärille, joka yhä miekallaan koetti puolustautua,...

Page 83

...herttua antoi viedä hänet Beaurevoireen, kuudenkymmenen jalan
korkeaan torniin. Täällä täytyi hänen olla puoli neljättä kuukautta
ja...

Page 84

...oli
päivänpaiste, joka voi elvyttää jäätyneet mielet toimintaan. Mutta
nyt he jälleen jäätyivät, sotaväki ja koko Ranska...

Page 85

...vihdoin,
tammikuussa olin niin toipunut, että saatoin jälleen liikkua. Silloin
eräänä päivänä sanoi Noel:

"Joko me nyt lähdemme?"

"Jo."

Muuta...

Page 86

...pimeässä
vankikomerossaan, jossa häntä yötä päivää vartioi puoli tusinaa
raakaa sotamiestä. Ja hän oli täälläkin vielä suljettu...

Page 87

...reijän vankilan
seinään ja kuunteli salaa Johannan tunnustusta.




Neljäs luku.


Tiistai-iltana, 20 päivänä helmikuuta, kun istuin kirjoittamassa
isäntäni työhuoneessa,...

Page 88

...eivät vielä voittaneet.

Hän kävi nyt paikoilleen, nousi istumaan, kokosi kahleensa ja laski
hiljaa kätensä helmaansa ja...

Page 89

...ei kertaakaan kukaan voinut
huomata, että hän meitä tunsi. Näin saattoi hän hillitä itsensä
meidän tähtemme, jotta...

Page 90

...olleet parhaalla
tuulella. Johannan kukistaminen, jota nuo korkeasti oppineet
hengen miehet olivat pitäneet aivan helppona asiana, kävikin...

Page 91

...viisauteen ja avomielisyyteen, joka
ilmeni hänen itseään puolustaessaan.

Cauchon ilmoitti oikeuden jäsenille, ettei hän enää aikonut väsyttää
heitä...

Page 92

...vielä kerran, että hänen tuli alistua kirkon tuomioon,
johon Johanna vastasi:

"Minä alistun taivaan Herran tuomioon, koska...

Page 93

...ja totuutta rakastavia
miehiä, jotka isällisesti tahtoivat neuvoa ja saattaa hänet oikealle
tielle. Hän sanoi myöskin, että...

Page 94

...englantilaisten.

Johanna huudahti, että hän ilomielin tahtoisi vastata sellaisen
tuomioistuimen edessä; mutta ennenkun Isambard ehti puhua, kääntyi
Cauchon...

Page 95

...pyhää sakramenttia, täytyy sinun tehdä niinkuin
kaikki hyvät kristityt tekevät ja alistua kirkon vaatimuksiin."

Johanna sanoi, ettei...

Page 96

...rohkeana kuin ennen
sotakentällä, jossa se oli kiihottanut pelkureita urostekoihin.

"Minä en luovu sanoistani, ja vaikka näkisin...

Page 97

...ojensi itsensä ja huulet osottivat entistä suurempaa
päättäväisyyttä, jopa suuttumusta, mutta pelosta ei ollut puhettakaan.

Kun Johanna...

Page 98

...joutuva kadotukseen ja hänen ruumiinsa hävitettävä. Mutta
Johanna pysyi lujana ja sanoi:

"Vaikka olisin jo tuomittu ja...

Page 99

...väsyneenä sekä ruumiin että sielun puolesta
huomenaamuna äkkiä näkisi edessään polttorovion, niin hän ei voisi
vastustaa. Näin...

Page 100

...aseiden kalsketta ja teräkseen
puettujen miesten astuntaa katukivillä. Sydämeni sykki ajatellessani,
että toivottu pelastus ehkä vieläkin lähestyi....

Page 101

...säikähtivät ja Cauchon kiirehti
hänelle selittämään, että he jo olivat tehneet kaikki, mitä siinä
asiassa saattoi tehdä.

Sitten...

Page 102

...että
jos hän tekisi luopumisvalan, niin _hän pääsisi vapaaksi vankeudesta_.

Hetken Johanna seisoi sanatonna ja hämmästyneenä; mutta...

Page 103

...linnaan, jossa kahdeksan oikeuden jäsentä piispan kanssa
taas oli Johannaa tutkimassa.

Huhuissa oli ollut perää. Kun me...

Page 104

...sanoi yksinkertaisesti: "Mutta minä pelkäsin tulta
ja sentähden myönnyin."

Nyt ei Johanna ollut sairas eikä väsynyt ja...

Page 105

...vanhasta laulusta, jotka
muistuivat hänen mieleensä:

"Sun ihanuutes iloittaa
Ja...

Page 106

...minun vaaranalaisuuttani,
kumartui puoleeni ja kuiskasi: "Nouse ylös, elä syökse itseäsi
turmioon, hyvä ystävä. Jumala sinua aina...

Page 107

...viereen, tarttui hänen käteensä
ja huusi --

"Oi, anna anteeksi, anna anteeksi!"

Se oli Loyseleur!

Ja Johanna antoi kaikesta...

Page 108

...niin rakastettu ja
kunnioitettu.

Kaiken tuon minä näin, vaikka kyyneleet sumensivat silmäni, mutta
sitten en enää saattanut katsoa....